Klasun blogi

Tällä blogisivulla ihmetellään maailman tapahtumia. Tarkastelu tapahtuu terveydenhuollon kiikarilaseja käyttäen ja pohtien miten erilaiset asiat ja ilmiöt voisivat vaikuttaa suomalaisten maailmaan, usein erityisesti terveydenhuoltoon.

Klasu - Klas Winell - on kerännyt kokemusta monelta paikalta. Vannoutunut yleislääkäri on pätevöitynyt lisäksi diabeteksen hoitoon ja kuntoutukseen. Parinkymmenen vuoden ajan hän on paneutunut laadunkehittämisen kiehtovaan maailmaan Näkövammaisten keskusliitossa, Diabetesliitossa, HUS:ssa ja nyt päätoimisesti Conmedicissa.

Klasu on edelleen kliinikkolääkäri, mutta myös konsultti. Hän väitteli lääketieteen tohtoriksi 2013 aiheena Diabeteksen verisuonikomplikaatiot. "Tieteellinen näkökulma antoi minulle taas uuden näkökulman tarkastella maailmaa."

"Toivottavasti avaan sinullekin uusia näkökulmia. Avaa sinä myös minulle osallistumalla keskusteluun, arvioimalla kirjoitettua ja lähettämällä sitä eteenpäin kiinnostuneille."

Blogi

Mitä väliä?

Olin vuosia huolestunut, kun terveyspolitiikka jyräsi aluepolitiikan asiassa kuin asiassa. Kuten politiikassa aina, jyräämisestä ei hyvää seuraa. Jossain vaiheessa osat vaihtuvat ja silloin ei sääliä tunneta. Osat ovat vaihtuneet ja aluepolitiikka jyrää nyt terveyspolitiikkaa.

Onko väliä järjestääkö SOTE palveluita viisi vai kahdeksantoista tahoa? ON. SOTE uudistuksella lähettiin tavoittelemaan mm. säästöjä. Kolmen miljardin säästöt - tai niin kuin asia nyt muotoillaan, vastaava kustannusten nousun estäminen - ei ole pikku juttu. Siihen tarvitaan tietoa, osaamista, resursseja ja näkemystä. Niitä ei tule olemaan riittävästi hajautetussa ohjausjärjestelmässä. Kuvitelma siitä, että valtionohjausta lisäämällä saadaan maakunnat hoitamaan hommansa, on utopiaa. Valtionhallinnossakaan ei ole riittävästi tietoa, osaamista, resursseja ja näkemystä. Vanha peli jatkuu; kentän toimijat auttavat ministeriötä hoitamaan tehtävänsä. Siinä on hyvää ja huonoa. Huonoa on se, etteivät ole siellä mistä palkkansa saavat - johtamassa alueen toimintaa.

Säästöjä ehkä olisi syntynyt, jos järjestäjätahoja olisi kolme neljä. Ne joutuisivat kilvoittelemaan laatu- ja tuottavuusnäytöillään. Niihin saataisiin riittävästi päteviä toimijoita ja resursointikin voitaisiin tehdä asiallisesti.

Onko väliä millä perusteilla tuottajien välinen kilpailu syntyy? ON. Maakunnallinen järjestäjätaho on liian lähellä maakunnallista tuottajaa. Tuotanto järjestetään tutun tuottajan kanssa ja muut toimijat jäävät sivurooliin. Meitä sumutetaan, kun kerrotaan, että palveluiden tarvitsijat voivat valita palvelut tietoon perustuen. Mihin tietoon? Leikkauskomplikaatioiden määrään? Potilastyytyväisyyteen? Vanhusten pahoinpitelyjen määrään hoitolaitoksessa? Kyllä nämä valinnat pitää tehdä järjestäjätahon toimesta. Toimia saa vasta, kun tietyt laatukriteerit täyttyvät. Potilaiden ja SOS asiakkaiden prioriteetit ovat toisenlaiset; lähellä, kohtuuajassa ja ihmistä kunnioittaen. Nämäkin jäävät todellisuudessa järjestäjätahon vastuulle.

Onko väliä miten sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatiota rakennetaan? ON. Palvelut syntyvät prosesseissa, joita pitää kehittää ja hioa. Organisaatioiden – ovat ne sitten yhtä organisaatiota tai useita organisaatioita - tulee palvella näitä prosesseja. Järjestäjätahot pitäisi saada toimintaan hyvissä ajoin ennen kuin tuotanto siirtyy uudeksi SOTE tuotannoksi, vähintään vuotta aikaisemmin. Turha hosuminen tulee kalliiksi.

Palveluintegraatiota rakennetaan myös SOTE asiakastasolle. Yhdistävänä liimana nähdään SOTE asiakassuunnitelma. Asiaan liittyviä mielenkiintoisia alustuksia kuultiin Terveydenhuollon laatupäivässä 4.4.2017 >> Muutaman vuoden kokemuksella voi sanoa, että hoitosuunnitelman tekeminen on vaativaa ja aikaa vievää. Uudet SOTE asiakassuunnitelmat ovat vielä vaativampia ja vievät vielä enemmän aikaa.

Merkittävimmän puheenvuoron SOTE uudistuksen vaatimasta paperityöstä – josta asiakassuunnitelma on vain osa – käytti erityisasiantuntija Ulla Tiililä Kotimaisten kielten keskuksesta (HS Vieraskynä 24.4.2017): ”.. lakiesitykset sisältävät runsaasti toimintaa, jota ei yleensä tunnisteta monivaiheiseksi kirjalliseksi työksi. Samalla huomiotta voivat jäädä kustannuksineen esimerkiksi ne sadattuhannet työtunnit, joita tekstien laatiminen vaatii.”

Onko väliä kuka palveluita tuottaa? ON. Siihen tarvitsemme laatu- ja vaikuttavuustietoa, joiden perusteella järjestäjä voi tehdä valintoja tuottajista. Suomessa on palvelutuotannon tasoa ylläpidetty pätevyysvaatimuksilla. Tästä ei tule luopua, koska se takaa tietyn perustason. Erikoissairaanhoidossa ja työterveyshuollossa on laatua nostettu pätevyyksien vaatimuksella. Työterveyshuollossa maksaja vaatii henkilökunnalta tietyt pätevyysvaatimukset. Samaa ei ole saatu aikaan muussa perusterveydenhuollossa. Yleislääkäripalveluiden osalta pitäisi vaatia erikoislääkärin pätevyys. Koulutettuja erikoislääkäreitä on jo paljon ja lisää on tulossa suuret määrät.

Onko väliä missä järjestyksessä SOTE uudistuksessa edetään? ON. Tietyt asiat pitää paaluttaa niin, että sekä kansalaiset että ammattilaiset ymmärtävät minne olemme matkalla. Sitralle kiitos, kun julkaisivat selvityksensä Miksi? Nyt tarvittaisiin jo vähitellen koottu katsaus Miten? Tähän ei riitä pelkästään lakiluonnos ja perustelut >> jotka ovat pitkälti byrokratian järjestämistä. Tarvitaan myös palveluiden käyttäjän näkökulman avaamista.

Mistä tiedämme, että SOTE -uudistus oli onnistunut?

Terveydenhuollon laadunkehittämisessä menee nyt lujaa. Toimijoita on liikkeellä - ja paljon. Yliopistollisten sairaaloiden laatuylilääkärit ovat kääntyneet THL:n puoleen, että tämä ottaisi käyttöön kaksi valtakunnallista systeemi-indikaattoria: sairaalahoidon jälkeinen vuoden kuolleisuus ja sairaalahoidon jälkeinen päivystyksenomainen paluu sairaalaan 30 päivässä. Aloitteentekijät ovat arvioineet, että THL on ainoa taho maassa, joka pystyisi toteuttamaan mittauksen ja sairaaloiden välisen vertailun. Kuntaliiton omistama Finnish Consulting Group (FCG) vetää koordinaatiohanketta, jossa pyritään sovittamaan yhteen hajanaista kenttää laadunmittaamisessa ja raportoinnissa. Lääkäriliiton laatuneuvosto on kysynyt erikoisalayhdistyksiltä, minkälaista tietoa ne tarvitsisivat laadunkehittämiseen ja vertailuun.

Väitetään, että laadunmittaamiseen tarkoitettua softaa on myyty erikoissairaanhoitoon miljoonilla. Monilla alueilla pyritään lisäksi selvittämään palvelujen tuottamisen hintaa potilaskohtaisesti, jotta kalliita prosesseja voitaisiin parantaa. Kotimaisille ja ulkomaisille konsulteille riittää työtä.  Miksi yhtä äkkiä kaikki tämä hässäkkä? Ainakin kaksi varmaa syytä: terveydenhuoltolain velvoitteet ja SOTE- uudistus. SOTE aiheuttaa levottomuutta palveluidentuottajissa, jotka valmistautuvat kertomaan kuinka halpoja ja laadukkaita heidän palvelunsa ovat. SOTE -uudistukseen liittyy oma huoleni. Suunnittelussa on toistaiseksi keskitytty hallintorakenteiden ja rahoituksen pohdintaan. Tärkeitä nekin, mutta samaan aikaan tarvitaan systemaattista vaikuttavuuden seurantaa – mikä on saavutettu terveyshyöty ja mitä sen tuottaminen on maksanut. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen pitää tuottaa nykyistä suurempi hyöty huolimatta tiukentuvasta taloustilanteesta.

Vaikuttavuuden seurantaan tarvitaan indikaattorit, jotka eri osapuolet hyväksyvät työvälineiksi. Niiden pitää mitata oikeita asioita ja olla riittävän herkkiä kertomaan muutoksesta. Tarvitsemme makrosysteemien (lue neljä järjestäjätahoa tai kahdeksan itsenäistä tuotantoaluetta), mesosysteemien (lue sairaala tai suuri terveyskeskus) ja mikrosysteemien (lue klinikka tai terveysasema) toimivuuden mittaamiseen soveltuvat indikaattorit. Eri tasojen indikaattorit voivat joskus olla samoja, mutta pääasiassa makrotasolla tarvitaan karkeita mittareita, ja mitä lähemmäksi mikrosysteemiä mennään, sitä useammin seurataan prosessimittareita, jotta ne riittävän herkästi toteaisivat muutokset. Konkretisoiden, makrotasolla indikaattori voisi olla vakioitu sydäntautikuolleisuus, mesotasolla sairaalasta kotiutuneiden potilaiden palaaminen päivystyksenä sairaalaan seuraavan 30 päivän aikana ja mikrotasolla terveysaseman verenpainepotilaiden hoitotavoitteiden saavuttaminen tai klinikasta kotiutuneiden sydämen vajaatoimintapotilaiden palaaminen päivystyksenä sairaalaan 30 päivän aikana.

Meillä on Suomen olosuhteissa varsin vähän testattuja indikaattoreita. Tämä täytyy aluksi hyväksyä ja edetä askel kerrallaan. Makrotason mittareiden kehittäminen on THL:n tehtävä. Mesotason mittareita voivat pohtia järjestäjätahot tai itsenäiset tuotantoalueet. Mikrotason mittareiden tulee ennen kaikkea palvella kunkin yksikön omien prosessien seurantaa. Osa tulee varmasti kiteytymään yhteisiksi, joita koko valtakunnassa seurataan.

SOTE -uudistuksen pitäisi luoda kilpailua kaikille tasoille. Suuret järjestäjät – 3-4, joilla kullakin yli miljoona asukasta – loisi sopivan kilpailutilanteen, jossa ministeriö voisi makrotason indikaattoreilla seurata kilvoittelua vaikuttavuudessa ja kuluja per asukas. Järjestäjät hakisivat parhaita toimijoita alueellaan seuraamalla mesotason indikaattoreita ja tuotantokustannuksia ja palveluiden tuottajat seuraisivat mikrotason indikaattoreilla prosessiensa tehokkuutta. Järjestely loisi kilvoitteluasetelmia kaikille tasoille ja varmistaisi laadun, vaikuttavuuden ja saadun terveyshyödyn.

Kun maksajat ja järjestäjät haluavat tietoa toiminnan vaikuttavuudesta, saamme käyttöön uskottavia ja vertailuun sopivia indikaattoreita. Valmistautuminen mikrosysteemeissä on alkanut. Nyt tarvitaan myös valtakunnan tason valmistautumista SOTE -uudistuksen vaikuttavuuden seurantaan.

Minkälaisilla rakenneuudistuksilla Suomi nousuun?

Suomi pääsee jaloilleen, kunhan rakenteita uudistetaan. Tuttu tarina. Toteamus helppo, sisältö vaikea. Heitto kuullaan ekonomisteilta, valtionvarainministeriöstä ja valtakunnan johdolta. Toivoisi, että valtioneuvostokin tietää, mitä se tarkoittaa, ja että valtioneuvoston jäsenille sisältökin olisi kirkas; mihin meidän pitäisi päästä ja miten sinne mennään, jotta suomalaisten hyvinvointi jatkuisi.

Välillä epäilen kuinka kirkas näkemys valtiojohdolla on. Ministerit ehdottavat rakenteellisia uudistuksia, jotka eivät tuottavuutta lisää. Opetusryhmiä pitäisi pienentää lailla, vanhusten huollon henkilöstömääriä pitäisi lisätä lailla. Eipä ole paljon tolkkua. Julkisessa hallinnossa ja palvelutuotannossa on suuremmat menot kun mihin kansakunnalla on varaa ja niitä vaan kasvatetaan.

Laatukielellä kyse on resurssilaadusta. Voidaan määritellä opetusryhmän maksimikoko ja hoitohenkilökunnan minimimiehitys. Palvelut täyttävät tällöin resurssilaadun vaatimukset. Se ei vielä kerro kuinka asiakaskeskeistä (vanhuksia kunnioittavaa ja hänen tarpeitaan huomioivaa) hoiva on. Suuremmat resurssit toki luovat paremmat mahdollisuudet. Kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että palvelut uusiutuvat parhaiten, kun ollaan selkä seinää vastaan. Asiat on pakko tehdä toisin, jos halutaan selviytyä.

Terveydenhuollossa on ollut vuosia puute tekijöistä, nyt myös rahasta. On oltu pakotettuja muuttamaan toimintatapoja ja ne ovat myös muuttuneet. Ei kaikkialla, mutta läpimurtoja on syntynyt. Näistä innovaatioista kaikki hyötyvät ajan mittaan, kunhan huolehdimme innovaatioiden nopeasta levittämisestä. XII Terveydenhuollon laatupäivä (25.3.2015) esittelee näitä innovaatioita, joissa asiakas/potilas on samalla palvelun tärkeä määrittelijä.

Terveydenhuollon laatupäivän teemaksi on nyt valittu ”Vaikuttavia kohtaamisia ja tehokkaita toimintamalleja”. Päivä kunnioittaa niitä työyhteisöjä, joissa toimintaa on aktiivisesti uudistettu, samalla nostamalla ihminen tarpeineen ja toiveineen palveluiden keskiöön. Päivän aikana kuullaan läpimurroista, muutoksista ja tuloksista. Läpimurtoja on syntynyt työterveyshuollossa, terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja sairaanhoitopiireissä useiden toimijoiden yhteistyönä.

Läpimurrot ovat syntyneet aktiivisten ihmisten tekeminä. He ovat nähneet ongelman. Heillä on ollut visio siitä, miten ongelma ratkeaa. He ovat innostaneet työyhteisönsä ongelman ratkaisuun, kokeilleet uutta toimintamallia, tehneet korjausliikkeitä. Joskus epäonnistuen, joskus onnistuen. Näitä pellepelottomia tarvitsemme ympärillemme. EKSOTE:ssa kaikki mielenterveyspotilaat pääsevät nopeasti palveluihin, Helsingissä ja Oulussa tuetaan toimintaan sähköisillä palveluilla. Innovaatiotarinoita avataan laatupäivässä 25.3.2015.

Innovointia koskee pari perussääntöä. Ensinnäkin, kun tehdään innovoivaa työtä, täytyy olla tilaa epäonnistumisille. Toiseksi, ensimmäinen tuotos on harvoin lopullinen. Teollisuus tekee prototyyppejä. Kokeilee ja korjailee. Sosiaali- ja terveydenhuollossa olemme kutsuneet ensimmäisiä malleja piloteiksi. Niillä kokeillaan, tutkitaan tuloksia, pohditaan onko toimintamalli parempi kuin aikaisempi. Saatiinko toimintaan lisää vaikuttavuutta? Saadaanko tulokset aikaisempaa halvemmalla? Mitä mieltä asiakkaat ja henkilökunta ovat uudesta toimintamallista?

Eteneekö kehitys sosiaali- ja terveydenhuollossa näin? Pilottien avulla? Tuloksista ja kokemuksista oppien ja mallia kehittämällä? Joskus, useimmiten ei. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa on vuosia ohjattu erilaisten projektirahoitusten avulla. Hankkeita on tehty, mutta mitä on saatu aikaan? Tutkimus kehittämishankkeiden vaikutuksista on puutunut kokonaan tai se on ollut puutteellista. Sapiskaa on tullut valtiontalouden tarkastusvirastoa myöten, mutta olennaista muutosta ei ole nähty.

Sosiaali- ja terveydenhuollon laatu ja vaikuttavuus eivät parane hallintoa muuttamalla. Taas kerran, hallinnon muutokset voivat luoda edellytykset hyvälle toiminnalle, mutta ne eivät sitä takaa. Olemme SOTE uudistuksessa mielenkiintoisessa tilanteessa. Hallinto pannaan täysin uusiksi, emmekä tiedä onko muutos huononnus vai parannus. Pilotit ovat tekemättä, mutta koneet käyvät täysillä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvelvollisuuden määrittely viideksi alueeksi oli hyvä avaus. Sen avulla voidaan väestölle antaa nykyistä tasapuolisemmat palvelut. Ratkaisun pohjalta olisi pitänyt lähteä pilotoimaan ja hakemaan suomalaisia ratkaisuja tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tuottamisessa. Jos suunnitellut SOTE tuotantoalueet ottavat vahvan roolin, voi kysyä mihin järjestäjätahoja tarvitaan. Uhka on suuri, että tässä rakenneuudistuksessa syntyy vain uusi hallintotaso, joka syö vähäisiä veroeurojamme. Tuskin tämäkään on niitä rakenneuudistuksia, joilla suomalaisten hyvinvointi taataan. Vai onko? No, pilotti näyttäköön.

Ai niin, ne opetusryhmät ja vanhustenhuollon mitoitus. Kannatettavia asioita, kunhan on varaa. Siihen asti ei auta kuin innovoida toimintaa, kokeilla, pilotoida ja tutkia uuden toiminnan vaikuttavuutta ja kustannuksia. Vai lopetetaanko jotain vähemmän tärkeää toimintaa? Ja mitä se olisi?

Suomiko tietoyhteiskunta?

Suomiko tietoyhteiskunta?

Viime päivien lehtikirjoittelu hämmentää kovasti. Suomessa tehdään päätökset hihasta ravistamalla. Ei ehditä tai haluta paneutua asiaa koskevaan tutkimukseen. Onko meillä tosiaan varaa siihen? Ei varmasti ole. 

Asiantuntijat ja tutkijat kokevat tulevansa ohitetuiksi. Eikö millään näytöillä ole merkitystä? Olisiko tutkimuksen saama tuki pienentynyt, koska katsotaan, ettei tutkimus vaikuta mihinkään? Professori Jaakko Hintikka esittää vakavan huolensa Yliopisto-lehdessä (7/2014) ettei Suomessa tueta riittävästi tutkimusryhmiä, jotka hakevat rohkeasti uusia vastauksia.

Juhana Vartiainen ja Kari Hämäläinen peräänkuuluttivat (Vieraskynä, HS 27.9.2014) satunnaistamista (vertailua, jossa osallistujien roolit arvotaan) politiikan perustaksi. Päätöksentekoon tarvitaan tietoa. Siksi Vartiainen ja Hämäläinen näkevät, että kaikkia suuria muutoksia pitäisi ensin kokeilla. Kokeilutoiminta onkin käynnistynyt monilla hallinnon aloilla. Mutta miten kokeilut toteutetaan? Annetaan kaikkien kukkien kukkia, jolloin kukaan ei tiedä mikä valinta tuotti hyvän tuloksen ja mikä ei. Kuulostaako tutulta myös terveydenhuollossa? Kaste ja muut hankerahat ovat uponneet erilaisiin polkuihin, joiden hyvistä vaikutuksista ja pysyvyydestä jää hämärä kuva. Valtion tilintarkastajatkin kiinnittivät aikanaan huomioita sosiaali- ja terveysministeriön projektien huonoon tuottavuuteen.

Hankerahoituksen ongelma on, että tavoitteet tulevat ylhäältä tarkkoina ratkaisuina. Sen sijaan meidän tulisi hakea kentältä hyviä ratkaisuja ongelmiin, tutkia tuloksia ja varata voimavaroja hyvien menetelmien sisään ajoon muuallakin. Kannatan satunnaistamista myös terveydenhuollon toimintatapojen arviointiin. Ei se ole mitään rakettitiedettä, mutta se on tärkeä osa prosessia, missä pyritään vastaamaan oliko tämä hyvä juttu vai ei.

Emerituskansleri Kari Raivio on tehnyt valtioneuvoston kanslian tilaaman selvitystyön ja ehdottaa, että valtioneuvostolla pitäisi olla tiedeneuvonantaja ja jokaisessa ministeriössä tutkimusjohtaja. Ehkä hyvä, mutta pidän tärkeänä, että meidän kaikkien päissä rakentuisi ajattelumalli, jota toistamme: muutokseen tarvitaan uusi toimintamalli, sen syntymiseen ideoita ja näkemyksiä, sitten kirjallisuuden tutkiminen, mitä jo tiedetään, mitä tutkimus sanoo, sitten uuden toiminnan mallinnus, kokeilu, korjaustoimenpiteet ja vasta sitten koko järjestelmän muutos, kun jokin kokeiltu toiminta on todettu hyödylliseksi, terveysvaikutuksiltaan suureksi.

Miksi numeroilla johtaminen on niin vaikeaa? Osin varmaan siksi, että numeroiden lukeminen on monelle haasteellista. Miten pitää tulkita laskevaa tuottavuutta, kasvavaa työttömyyttä, huonontuvia hoitotuloksia? Kansantalouden vaihtelua tulkitaan ajan mittaan tapahtuvana fluktuointina ja ajatellaan että tilanne korjaantuu. Mutta entä terveydenhuollossa? Sama vika, vaihtelua joka korjaantuu? Vai korjaantuko kumpikaan itsellään? Ei yleensä. Sekä kansantaloudessa että terveydenhuollossa tarvitaan korjaustoimenpiteitä heti kun viisari kääntyy laskuun.

Korjausliikkeet eivät ole helppoja. Ne vaativat suunnittelua ja pohdintaa, oikeita valintoja, päätöksiä ja ennen kaikkea muutoksen johtamista. Siksi poliitikot eivät pysty tekemään riittävän kovia korjausliikkeitä kansantalouden helpottamiseksi. Pitäisi johtaa, motivoida ja kannustaa koko kansaa. Entä me terveydenhuollossa? Panostammeko riittävästi johtamiseen ja henkilökunnan kannustamiseen? Annammeko tilaa luovuuteen? Terveydenhuoltoon tarvitaan tekemisen iloa. Ei väkisin työntämistä, vaan löytämisen ja suorittamisen iloa. Ideat punnitaan tiedon avulla.

Numeroihin on uskomista. Jos toiminta näyttää laadukkaalta ja vaikuttavalta numeroiden valossa. Uskotaan siihen. Tärkeää on tietysti, että mittarit (lue indikaattorit) on oikein valittu. Käytettyjen indikaattorien varjoon jää paljon, joka on myös merkityksellistä hyvälle palvelulle. Ihmistä kunnioittava lähestyminen on terveydenhuollossa tärkeää. Siksi pelkät vaikuttavuusmittarit eivät riitä. Meidän täytyy tietää myös miten potilaan kohtaaminen ja palvelu onnistuivat. Asiakastyytyväisyysmittaukset kuuluvat myös terveydenhuoltoon.

Lainsäädäntötutkimuksen emeritusprofessori Jyrki Tala toteaa, että lakien vaikutukset pitää tuntea tarkasti jo etukäteen (Vieraskynä, HS 25.8.2014). Hän on huolissaan myös tulevien SOTE-lakien vaikutuksista. Mitenkähän ne on arvioitu etukäteen? Kuten Raivio myös Tala toivoo tiedeyhteisöä mukaan lakivalmisteluun. Tala puhuu lakivaikutuksia arvioivasta itsenäisestä arviointiyksiköstä. Kuulostaa hyvältä. Yksiköitä on jo eripuolilla maailmaa ja OECD on patistanut Suomea ottamaan arvioinnin käyttöön.

Hallituksen ravisteltua hihastaan ässän, kun SOTE-uudistus oli jo katastrofin partaalla; viisi suurta järjestämisaluetta. Ratkaisu on hyvin puolusteltavissa myös tutkimuksen valossa. Entäpä ne seuraavat askeleet? Onko valinnoille näyttöjä, tutkimusta, numeroita, arvioita, kokeiluja?

Elämänlaatua Suomen suvessa

Elämänlaatua Suomen suvessa

Oletko viettänyt laadukasta elämää tänä kesänä? Minkälaistahan se on?

Terveydenhuollossa pyrimme määrittelemään mitä on hoidon hyvä laatu, mutta voimme myös leikkiä ajatuksella miten voisi määritellä hyvän elämänlaadun. Meillä kullakin olisi varmaan oma määritelmämme, ja omakin määritelmä muuttunee ajan saatossa. 

Laatuverkostokoordinaattori Pertti Soverin kanssa pohdimme tätä kysymystä jollain kongressimatkalla vuosia sitten. Oma määritelmäni pitää edelleen sisällään samoja elementtejä kuin silloinen keskustelumme. Hyvään elämään kuuluvat haastava ja innostava työ, uuden oppiminen, taide (lue kulttuuri eri muodoissaan), liikunta, ystävät ja hyvä ruoka. Kaikkea sopiva määrä, mieluiten päivittäin.

Minkälainen olisi sinulle laadukas elämä? Oletko toteuttanut sitä? Miten onnistuu hyvän elämän toteuttaminen Suomen suvessa? Miten olen itse onnistunut toteuttamaan hyvää elämää tänä kesänä?

Oma työni on innostava. Katsoin allakasta, että tein työtä keskimäärin 8 tuntia viikossa lomani aikana. Luin myös pinoja lääketieteellistä tekstiä. Tein pitkiä pyörälenkkejä, tapailin ystäviäni ja nautin heidän kanssaan hyvää ruokaa. Suomi friikkinä kuljin lukuisissa kesätapahtumissa ja nuohosin museoita ja näyttelyitä.

Kesä-Suomessa on paljon tarjontaa sille, joka niistä nauttii. Ykköskokemuksiani olivat Tertin kartanon lounaspöytä, Saarijärven kivikautinen kylä ja Kokkolan ooppera.

Laatumiehelle Tertin kartano on mieluisaa koettavaa. Siellä on hyvä ja ystävällinen palvelu sekä vuodesta toiseen laadukkaampi lounaspöytä. Tertin keittiön suoritus on huikea. Mitä tahansa runsaasta lounaspöydästä otat, siinä on taatusti hyvä maku ja mikä parasta, maku on omaperäinen ja hienostunut.

Saarijärven kivikautisen kylän viitta putkahtaa yllättävästi matkaajalle. Kylä on mukavasti rakennettu muinaislöydösten perusteella varsin autenttiseksi. Monipuolinen riista on esillä niin kuin voisi ajatella sen olleen tuhansia vuosia sitten. Tietoa on paljon, jopa väsymiseen saakka. Leiri on mahtavalla paikalla niemessä, joka sitten jatkuu kauniina hiekkasärkkänä etelään. Paikka on todella mielenkiintoinen matkakohde myös lapsiperheille.

Kokkolan ooppera toteutti tänä kesänä huikean esityksen Ykspihlajan kesätukehduttavassa työväentalossa. Sakari Oramon ja Anu Komsin johdolla Kurt Weilin ooppera Der Silbersee oli musiikillisesti nautittava ja oopperan libretto puhutteleva. Lisää tällaisia mahtavia avauksia!

Mitä nämä kesän helmet opettivat laadun kehittämisestä kiinnostuneelle? Tertin kartanon tarjoilut osoittivat, että huippulaadukasta tuotetta voi jatkuvasti hioa ja varmistaa ylivoimaisuutensa. Jopa kesätyöläiset ovat samassa iskussa kuin vakiotiimi. Olisikohan meillä terveydenhuollossa opittavaa? Ainakin se, että vaikka työntekijät vaihtuvat, heille pitää opettaa miksi olemme täällä, mikä meidän palvelumme tavoite on ja perehdyttää hyvin talon toimintatapoihin.

Saarijärven kivikautinen kylä ylitti odotukset, mutta jätti pohtimaan myös monia kehitysideoita. Miksi kylä aukeaa vasta klo 11, vaikka satunnainen matkaa olisi piipahtanut siellä jo kello 10. Suomen turistikesä on niin lyhyt, että on oltava joka hetki valmiina tarjoamaan palveluksia 6 viikon aikana. Alueella kiertäessä näki monta mielenkiintoista asiaa, josta olisi tehnyt mieli kysyä lisätietoa. Opiskelijoille olisivat loistavia kesätyöpaikkoja. Henkilöitä sinne tänne, joilta voi kysellä lisää. Ei tarvitse olla koulutettu opas vaan joku joka osaa tästä asiasta kertoa lisää. Samaa ideaa meidän pitää toteuttaa terveydenhuollossakin. Työpisteissä henkilöitä, joilla on enemmän tietoa kuin muilla jostain erityisasiasta  ja joilta voi kysyä. Kielitaitoaankaan ei saa pitää vakan alla. Kaikkien on hyvä tietää ne henkilöt, jotka osaavat kommunikoida arabiaksi tai espanjaksi.

Kivikautisesta kylästä jäi myös vähän haikea mieli. Tuli tunne, ettei tätä ole enää kehitetty kymmeneen vuoteen. Idea on kuitenkin niin hyvä, että kehitystä pitäisi jatkaa täysillä ja samaan aikaan miettiä, miten kylässä käynnin saisi tuotteistettua kokonaisuudeksi, joka houkuttelee perheitä ja koululaisia 2-3 päivän retkelle Saarijärvelle ja lähiympäristöön.

Entä me terveydenhuollossa? Ovatko meidän tuotteemme selkeitä palvelukokonaisuuksia, joita potilaat, työantajat ja väestö ymmärtävät hakea?

Kokkolan ooppera Ykspihlajan vanhalla työväentalolla. Oppia meillekin. Ei ne seinät vaan se sisältö!

Laatuvastaava - unelma ammatti

Laatuvastaavien työ on välillä frustroivaa, kun työkavereita ei tahdo saada mukaan laadunkehittämiseen. Syitä haluttomuuteen on monia. Ei ole aikaa, meitä on liian vähän, pitää keskittyä potilaiden hoitamiseen, mikään ei kuitenkaan muutu, teen jo parhaani. Miten kohdata näitä väitteitä ja pitää yllä omaa innostustaan?
Laatuverkostokokouksissa käyneet kiittelevät usein kokouksesta lähtiessään saamaansa innostusruisketta. Yhteisten ongelmien kohtaaminen ja yhteisten ratkaisujen löytäminen auttaa taas eteenpäin. Helpompaa on niillä, joilla oman esimiehen tuki on vilpitön ja kannustus toistuvaa. Innostuneita ovat myös ne, joilla tukena on laaturyhmä. Tehtäviä ja vastuita on jaettu. On työkavereita, joilta saa tukea.
Hyvät tuloksetkin kannustavat. Ne voivat tuoda uutta innostunutta porukkaa kehittämistyöhön. Kun toiminnan kehittäminen johtaa oman työn helpottumiseen, innostus vaan lisääntyy.
Lääkäreiden saaminen mukaan kehittämistyöhön on vaikeinta. Don Goldmann, Institute for Healthcare Improvement, antaa kokemuksensa pohjalta seitsemän neuvoa:
1) Korosta, ettei laadunkehittäminen ole samaa kuin laadun varmistus
2) Osoita, että laadunkehittäminen on yksinkertaista. Vältä hankalia sanoja
3) Kerro, että päätavoite on hyvä hoito. Silloin se on se kliinikon juttu
4) Tee ehdotuksia keskellä heidän työtään
5) Ole rehellinen aiheutuvasta ajanmenetyksestä
6) Anna heille data (lääkärit uskovat numeroita), joka auttaa heitä
7) Korosta tutkimusmahdollisuutta
Pitäisivätkö paikkansa Suomessa? Laadunvarmistus on virheiden hakemista ja laadunkehittäminen myönteistä. Ehkä argumentti voisi vaikuttaa johonkin. Yksinkertaisuuden osoittaminen on tärkeää. Parasta toteuttaa esimerkeillä ja omalla mallilla. 
Kliinisen laadun korostaminen on Suomessakin yksi tärkeimmistä argumenteista. Kaikki haluavat olla hyviä ja tuottaa potilaille terveyttä. Goldmann korostaa, ettei kliinikko ehdi piirrellä vuokaavioita, mutta hän on valmis käyttämään aikaansa, kun kysyt hänen mielipidettään valmiista hoitomallista. Hän kannustaa laatuvastaavia menemään sinne missä kliinikko on. Ehkä meilläkin tarvitaan enemmän kahvihuone- ja käytäväkeskusteluita. Jopa päivystysaikaan? Jolloin osoitamme ymmärtävämme heidän työpaineensa. Hei, miltä tämä sinusta näyttää? Miten tätä voisi parantaa? Miten sitä pitäisi muuttaa, että olisit valmis toimimaan uuden mallin mukaan?
Rehellisyys ajankäytössä on olennaista. Aikaa menee mittausdatan keräykseen, tulosten pohdintaan ja uuden toiminnan suunnitteluun. Ei kuitenkaan tolkuttomasti ja mikäli nämä poistavat sähläystä ja aikavarkaita, niin investointi on kannattanut.
Suomalainenkin lääkäri seuraa numeroita. Anna hänelle sellaista tietoa, joiden uskot auttavan häntä oman tiiminsä kehittämisessä ja ennen kaikkea dataa, jota hän itse pyytää.
Tutkimuksen merkityksestä en ole niinkään varma. Entä sinä? Joka tapauksessa laadunkehittämisessäkin voi tehdä tieteellistä tutkimusta.
Klas Winell
PS. Voit katsoa Goldmannin viestin YouTubesta >>

Sote uudistus tarvitsee seuraavia askelmerkkejä

Valtioneuvoston periaatepäätös viidestä järjestämisvastuualueesta oli hieno avaus kaikkien sekoiluvuosien jälkeen. Mielenkiintoista on ollut nähdä, miten eri tahot ovat vetäneet johtopäätöksiä jatkosta: lääkärihelikopterien rahoitus on nyt taattu, ERVA piirit johtavat toimintaa, kuntien terveyskeskukset jatkavat toimintaa…

Ei periaatepäätöksestä näitä päätelmiä voi vetää. Järjestämisvastuu antaa vain oikeuden suunnitella palveluita, tilata palveluita ja allokoida rahaa siten, että se tuottaisi mahdollisimman suuren terveyshyödyn ja väestön hyvinvointia.

Hieno avaus odottaa nyt seuraavia askelmerkkejä, jotka pitäisi mahdollisimman pian julkistaa, jotta keskustelu ei velloisi aivan valtoimenaan. Muutama ehdotus päättäjille:

  1. Järjestämisvastuussa olevat tahot erotetaan nykyisistä palveluiden tuottajista. Järjestäjätahojen tulee olla läheisessä yhteisyössä ministeriön ja tietoa tuottavien yhteisöjen kuten THL:n ja TTL:n kanssa.
  2. SOTE –palvelut rahoitetaan valtion veroilla. Rahat jaetaan väestön määrän ja ikärakenteen mukaan, mutta ei enää sairastavuuden perusteella. Tuotettu terveys ja hyvinvointi ovat mielekkäitä perusteita. Päästetään viisi järjestäjätahoa kilpailemaan tuloksillaan.
  3. Palvelutuotannossa huomioidaan kustannusten lisäksi palveluiden vaikuttavuus ja laatu.
  4. Pienet palvelupisteet voivat jatkaa, jos ne täyttävät kustannus- ja laatuvaatimukset.

Valtioneuvosto käynnisti valtaisan uudistustyön, joka on mahdoton saada kerralla paketoitua. Siksi olisi järkevä pitää keskustelua yllä julkistamalla seuraavia askelia, joita halutaan järjestelmän täyttävän. Edessä on parinkymmenen vuoden kehitystyö. Se on välttämätön osa suomalaista rakennekehitystä. Hienoa, että se on aloitettu.

Järjestämisvastuusta selviäminen edellyttää hyvää tietotuotantoa. Pienessä maassa suuri osa tietojen hallinnasta pitää tehdä keskitetysti. Tulevaisuuden yhteiskunta ei voi enää elää suljetussa tiedonhankinnassa vaan data tulee saada laajasti suunnittelun ja tuotannon käyttöön. Tässä on kova haaste Tilastokeskukselle, THL:lle ja vastaaville sosiaali- ja terveystiedon tuottajille.

Näytetään 7 tulosta.
Merkintöjä per sivu 20
of 1

Ajankohtaista

Eteisvärinäpotilaiden hyvä hoito

Valtimotautien ehkäisyn laatuverkoston alueellinen koulutus keväällä 2017 edistää eteisvärinän hyvää hoitoa. Seuraavat tilaisuudet ovat Rovaniemellä 11.5., Mikkelissä 23.5. ja Mustasaaressa 8.6.

Koulutus on avoin kaikille eikä pelkästään laatuverkoston jäsenille. Tutustu ohjelmaan >>

Ilmoittaudu koulutukseen >>

Valtimotautien hyvän hoidon laatumitaus

Diabeteksen, verenpaineen ja sepelvaltimotaudin laatumittaus alkaa 4.9.2017. Vanhaan tapaan ydinindikaattorien lisäksi mittaukseen voi valita jonkin teemamittauksista. Vuonna 2017 mittaukseen on ensimmäistä kertaa mahdollista liittää potilastyytyväisyysmittaus.

Työterveyshuollon asiakastyytyväisyys

Työterveyslaatuverkosto mittaa esimiesten ja toimihenkilöiden asiakastyytyväisyyttä 18.9.2017 alkaen.

Depression hoidon laatumittaus

Työterveyslaatuverkosto mittaa masennuksen hoidon laatua 18.9.2017 alkaen.

Mikäli oma organisaatiosi on kiinnostunut yllä mainituista mittauksista, kysy lisää yhteys(at)conmedic.fi